Helsingin työpaikkaomavaraisuus, eli työpaikkojen määrän suhde työllisten määrään, on 129. Helsingissä on siis työpaikkoja enemmän kuin kaupungissa asuvia työllisiä. Kaikista Helsingissä asuvista työllisistä 77 prosenttia käy töissä Helsingissä. Kaupunki on hyvin riippuvainen muualla asuvien työpanoksesta. Helsingin seudulla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla työmatkaliikenne kaupunkien rajojen yli käy vilkkaana. Kaikista Helsingissä työssäkäyvistä 91 prosenttia asuu Helsingin seudulla.

Helsinkiläisten työllisten osuus Helsingissä sijaitsevista työpaikoista on 60 prosenttia; vuoden 2016 lopussa 233 504  helsinkiläistä työskenteli kotikunnassaan. Lähes 67 000 helsinkiläistä kävi töissä Helsingin ulkopuolella, suurin osa naapurikunnissa Espoossa ja Vantaalla. Ulkopaikkakuntalaisten osuus Helsingissä sijaitsevissa työpaikoissa on 40 prosenttia; Helsinkiin pendelöi muualta reilut 154 000 työllistä.

Muulta Helsinkiin pendelöivien määrä on laskenut vuodesta 2007 vuoteen 2014 kuudella prosentilla. Samaan aikaan Helsingissä asuvien ja työskentelevien määrä on kasvanut vajaat kaksi prosenttia. Helsingin väestö kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti, ja onkin mahdollista että vilkas muuttovoitto selittää osan pendelöivien määrän laskusta. Kaupungin työpaikkamäärä ei myöskään kasvanut vuodesta 2008 vuoteen 20014 pitkittyneet epävakaan taloustilanteen vuoksi.

Pendelöinnissä on suuria eroja ammattiryhmittäin. Kahdessa ammattiluokituksen pääryhmässä, johtajat ja erityisasiantuntijat,  yli puolet Helsingissä työssä käyvistä oli ulkopaikkakuntalaisia ja maksoivat näin ollen myös veronsa johonkin toiseen kuntaan. Myös rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöistä yli puolella työmatka suuntautui Helsinkiin muualta. Sen sijaan palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät samoin kuin ammattiryhmän muut työntekijät (siivoukseen, jätehuoltoon, keittiö- ja pesulatyöhön, rakennusteollisuuteen, kuljetus- ja rahdinkäsittelyyn liittyviä avustavia tehtäviä hoitavat henkilöt) kävivät muita ammattiryhmiä yleisemmin työssä kotikaupungissaan.